Länsi-Intiaan!: Kädenvääntö ja Joulupukki

Tänään lienee siis keskiviikko. Päivät valuu täällä käsistä kuin hiekka Kolumbuksen tiimalasissa. Tai no, en tiedä oliko Señor Cristóbal Colónilla käytössään tiimalaseja - muttei kronometreja ainakaan! Kuitenkin, viimeisen viikon päivärytmi on ollut aika vakio: kukkojen kiekuminen, aamumysli ja kupillinen jytkyä mustaa sumppia, kävely tai mototaksilla ilman kypärää päristely koululle, tietokoneitten kanssa tahkoamista sähköjen pätkiessä, lounas, uudelleen koneita huoltamaan, ja lopulta kaupan kautta kotiin syömään tai ulkoruokailu torilla. Vaihtelua rutiiniin tuovat pallopelit koulua käyvien muksujen kanssa pihalla, jutustelutuokiot, ja yleinen kahinointi, mm. kädenvääntökisa yhden opettajan (kutsutaan Moseseksi, lausutaan "moises"). Tällä hetkellä tilanne on Suomi vs. Dominikaanen Tasavalta, 1-0, katsotaan saanko ennen reissun loppua lisää haasteita kaksintaisteluihin.

Suunnistaminen Jarabacoassa on ollut, sanoisinko, haastavaa. Kaupungista ei ole karttoja ja kadut, jos niitä nyt on nimetty ollenkaan, menevät ristiin rastiin, turha kuvitellakaan hahmottavansa päässään jotain ruutukaavaa. Tai yhden kartan kyllä saimme Pauliinan kanssa: puoliksi käytetylle, keltaiselle servietille mustekynällä piirretyn sellaisen. Mössöksihän tuo meni heti kun taskuun laittoi.

Parin viime päivän aikana olen piirtänyt itse karttaa kaupungista (huom: ruutupaperille!), että voisi ylipäätään osata jonnekin jalan. Mototaksilla (moottoripyörätaksi) kyllä pääsisi, tietty samalla voi päästä myös hengestään, jos vain kuljettaja tietäisi missä paikka sijaitsee - nimimerkillä "eilen kaupunkia ympäri kierrellyt mototaksin tarakalla". Varmaan kävimme kääntymässä kaikkien muitten kristillisten koulujen pihassa, ennen kuin kuski löysi oikean koulun. Tai saattoipa minun ohjeistuksessanikin olla vikaa. Kypäristä vielä sen verran että ne harvat potat joita täällä näkee on jotain kiinalaisia muovikippoja, muistuttavat vähän armeijan kypärää, ja suojaavuus voi olla vähän sitä sun tätä. Vain kaksi eurooppalaistyylistä umpipottaa oon nähnyt. Toissapäivänä Moiseksen veli joutui teholle kaaduttuaan motskarilla, lähellä taisi hengenlähtö olla. Päätin että taidan tästä lähtien kävellä, ellen jeepin kyytiin pääse.

Kaupoissa alkaa olla Amerikkalaistyylistä joulukrääsää, mm. hoilaavia Joulupukkeja, koristeryönää ja sen sellaista. Vaan itse jouluaattoa ei lattarit kuulemma niinkään juhli kuin sen jälkeistä päivää, kun tietäjät käväisivät seimen luona - espanjaksi El Dia de Trés Reyes.

Maanantaina kävimme Pauliinan, Merjan (suomalainen työntekijä täällä, ts. kontaktimme) ja hänen Johannes-muksunsa kanssa Manabaon lähellä olevalla vesiputouksella - siis siellä alajuoksulla. Pauhu ja sademetsän kosteus oli ihan vaikuttavaa, eipä ihme että tuolla on kuulemma Jurassic Parkiin kuvattu muutamat kohtaukset. Hirmuliskoja ei kyllä nähty.