Lentokaloja ja Jazzia

Kevyet aallot paukkuvat Saint Anne -pikkukylän rantaan, ravintolan kaiuttimissa soi kevyt zouk, ja siemailemme Pauliinan kanssa kevyttä Orangina-limsaa. Kello on seitsämän ja pimeys on jo laskeutunut tänne, Martiniquen eteläkärjessä sijaitsevaan Saint Anneen. Puolisen tuntia sitten kirkon vieressä olevassa puistossa raikui vielä jazzin ja afrobeatin letkeät rytmit.

Tänään purjehdimme Anse Mitanista, Somatras Marinan vierestä, Cap Solomon -niemen ja Diamond Rockin ohi tänne Saint Anneen - yhteensä noin 24 merimailia. Pari edellistä päivää kulutimme Somatras Marinalla laiturissa ja Anse Mitanissa, ankkurissa, korjaten venettä. Tai oikeastaan isäntämme Pascal saapui varta vasten korjaamaan veneen hajonnutta kikkataljaa, kun vihdoin käsitti vian laadun. Pascal oli näes luullut että veneestä oli rikki maston juuressa oleva astinlauta! Samaan laskuun saimme korjautettua myös toimimattoman styyrpuurin suihkun vedenpoistopumpun. Tänään aamulla vene oli siis timmissä kunnossa purjehdukseen ja miehistö eilisen päivän kuivaharjoittelun jälkeen valmiina toimintaan.

Aamupäivällä tuulta oli mukavasti, keskimäärin noin 12 solmua, puuskissa tosin noin 24 maksimissaan. Maksimivauhdit, kakkosreivillä, oli noin 7,5 solmua. Tosin, vieläkään, en saanut purjeita toimimaan haluamallani tavalla, vaan takaliikit läiskyivät kaikista säätötoimista huolimatta. Kiristin vielä sitten kakkosreiviä niin paljon, että vanha ja hauras köysi pamahti poikki, kun matkaa Saint Anneen oli vielä pari mailia. Eikun purjeet alas ja koneella ankkuripaikkaan.

Viiden tunnin purjehduksen jälkeen keittiövuorolaiset loihtivat mahtavan Suomi-aterian: lohta, perunoita ja ruisleipää kera voin ja juuston. Pisteenä i:n päälle kylmiöstä ranskalaista valkoviiniä. Ei hassumpia nämä purjehduseväät.

Tänään saimme veneelle ensimmäiset vieraat, välittömästi Suomen lipun noston jälkeen. Punakka setä ja valkea hujoppi veneilivät kumiveneellään kohti venettämme, ja eikös ne vaan suomalaisiksi paljastuneet. Punakka setä selitteli aloittaneensa eläkkeen hieman aiemmin, muutaman vuoden oli jo kerinnyt koluta Karibiaa Bavaria 39:llään. Saimme nipun hyviä neuvoja (toivottavasti) Saint Luciaa, reissun seuraavaa etappia, varten, ja punakka setä sai paukutella henkseleitään paikallistietämyksellään.

Että näin. Säät täällä vaihtelee kohtuullisesti, samana päivänä voi tuulen nopeudet helposti vaihdella 10-25 solmun välillä. Vettä täällä annostellaan kuuroittain, poutajaksojen välillä tulee muutama rivakampi kuuro tai sitten vaan tihkuttelee silloin tällöin. Aurinko väläyttelee silloin tällöin, ja lämpötilat pysyy noin 25-30 asteessa. Illalla hieman viileämpää.

Tänään vilahtivat ilmassa ensimmäiset koskaan näkemäni lentokalat. Ahvenen näköisiä elukoita, jotka loikkivat kumiveneen edessä sellaisia metrin, parin siivuja. Seuraavalla kerralla täytynee ottaa haavi mukaan!

Huomenna olisi tarkoitus tehdä tulliselvitys ulos Martiniquelta, Ranskasta, ja suunnata kohti Saint Luciaa, 30 merimailin päähän. Tullausta varten täytyy aamulla ajaa Le Mariniin, tapaamaan tullisetää, joka opaskirjan mukaan, yleisimmin, on paikalla siinä aamupäivällä - ehkä. Ranska on Ranska, vaikka Atlantin toisella puolellakin.